Viiru on luonteeltaan ihanan utelias.
Ulkokävelyt valjaissa aloitettiin varovaisesti. Viiru ryömi matalana lähipusikoissa, mutta uskalsi hetken päästä jo terotella kynsiään puihin ja vähän kiipeilläkin.

Hauskinta on kuitenkin lymyillä viidakon vaarallisena viiruna aluskasvillisuudessa...

 

kisukaksikko hakee edelleen yhteiselämän puitteita. Leevi-papparainen urisee ja murisee työlääntyneesti, kun pikkuviikari käy röyhkeästi painipuuhiin. Viiru ottaa Leevin valtavan pään tassujensa väliin ja putsaa korvista suupieliin.
Yritän aistia valtasuhteita, nokkimisjärjestystä.
Yleensä Leevi väistyy, tekee tilaa, menee pois. Ja Viiru hepsuttelee perässä.
Viiru on vallannut Leevin lempinukkumapaikat.
Leevi mököttää, eikä anna kuin lasten silittää - minun yritykseni ovat eritysen epätoivottavia.
Jonkinlainen rauhanomainen rinnakkaiselo talossa kuitenkin vallitsee: Leevi ei piileskele eikä murise koko ajan.
En ihan aisti Leevin tunnelmia.

höpselö-pötkelö loikoilee iltatorkuilla sohvalla, venyttää itsensä pitkäksi ja kehrää kovasti. Välillä meinaa rukki hirttää kiinni: kuuluu sirahdus.

Päivän tärkeisiin puuhiin kuuluu isokissa Leevin jahtaaminen, ruuan kerjääminen, pikkupöydän alla nukkuminen, kakkahepuli sekä kaikkein kaikkein tärkein tehtävä: stressikissuus.
Onhan niitä kaikenlaisia palvelus- ja haistelukoiria - kai kissallakin voi olla tärkeä tehtävä. Se että lämpimänä ja kehräävänä painautuu muutamaksi minuutiksi ihan syliin ja hurisee niin että emännän selkärangassa asti tuntuu. Stressi katoaa.

Isokissa Leevin härnääminen on sekin tärkeää puuhaa: Viiru tulee homppati-homppati nurkan takaa ja pomppii tasajalkaa kaikilla tassuillaan suoraan isovaarin kimppuun. Leevi nurisee kuin epävireinen urkuharmooni. Viiru kehrää ja käy kiinni. Leevi nurisee ja loikkaa sivuun muutamalla puolikiireisellä askeleella. Viiru homppati-homppaa häntää kohti, Leevi nurisee. Tätä jatkuu kunnes jompi kumpi keksi mielenkiintoisempaa tekemistä. Yleensä Viiru. Jos ei muuta niin oma häntä alkaa taas isotella.


Leevi näyttää hyökkäystassua.

Kisulaiset ovat jonkinlaisissa väleissä: välillä mennä painelletaan kilpajuoksua eteisestä olkkariin ja olkkarista eteiseen. Ja Leevi loikoilee näyttävästi milloin minkäkin huoneen keskipisteenä. Välillä Viirun koohotukset tosin ottavat papparaista päähän: vähän pitää sähähtää ja antaa tassua, vaikka noin enimmäkseen papparainen väistyy, siirtyy syrjään.
Positiivinen tuo suhde kuitenkin on, vaikkei mikään lämmin ehkä olekaan: Leevi ei pakene yläorsille eikä sohvan taakse tai muuallekaan näkymättömiin, vaan on jatkuvasti lähettyvillä, vahdissa. Ja välillä oikein selvästi hakemalla hakee kontaktia - ei vain tiedä oikein miten yhteydenpidon alottaisi. Viiru energisenä kaiffarina haastaa tietenkin kaikenaikaa: menee kohti, lennättää tassua, tökkäisee häntää, juoksee kylkimyyryä.
Ei ollenkaan huono alku mahdolliselle pitkälle yhdessäololle.
Miehistelyn merkkejä tarkkailen kovasti: viimeistään pikkujoulun tuntumassa Viiru käy tervehtimässä eläinlääkärisedän louskuttavia saksia...


"mullon toi itsesuojeluvaisto aina väliin vähän hukassa..."




"huomaakohan kaveri jos mä vähän koitan tosta hännästä?



"kakarat ruotuun - nyt!"

Viiru-poloisella on aina nälkä. Ihan aina, tai ainakin silloin kun joku menee keittiöön.
Ja aika usein muulloinkin.
Huolimatta seppo-spruuttapullon aikaansaamasta ilmeisestä vesiryöppyuhkasta Riiviö-Viiriö on tavattu viime päivinä moneen otteeseen keittiön pöydältä näpistelypuuhista.
Lounaalta katosivat pizzanpääliset.
Iltapalan jälkeen Viiru istui pöydän alla ja ahmi tohkeissaan sämpylänpuolikasta.
Aamupalan jälkeen täytyisi kissan putsata puurokuppeja.
Missä lie kisupoika ollut kun äitikkä on kertonut etteivät kissat syö leipää ja puuroa? Veikkaamme että Viirulla on ollut ankara lupsuttelu kesken ja maito on kohissut korvissa kun äiti on antanut metsästysopetusta.
Viiru syö muutenkin kuin koira: ahneesti, suoraviivaisesti, koko kipollisen yhdellä kerralla. Siitäkin huolimatta, että kuivamuonaa on aina tarjolla. Nuolee vielä kuppien ympärystätkin ja käy sen jälkeen norkkeloimassa pöydänaluselta murusia.

On se sellainen epeli.